Etelä-Amerikassa,
Palombian viidakossa asuu keltainen, mustapilkullinen, salaperäinen ja
harvinainen eläin, jota kutsutaan marsupilamiksi. Tämän erikoisen sarjakuvahahmon
on luonut Andre Franquin. Hän on belgialainen sarjakuvataitelija. Hänen
kuuluisimmat luomuksensa ovat marsupilami ja Niilo Pielinen. Marsupilamia ovat
olleet piirtämässä myös taiteilijat Greg ja Baten, jotka ovat belgialaisia
sarjakuvapiirtäjiä ja käsikirjoittajia. Lukemani sarjakuvan nimi on
Marsupilamin metsästys. Se on julkaistu 1988. Kustantaja on Dargaud & Marsu
productions.
Marsupilamilla
on pitkä kahdeksanmetrinen häntä, jota se käyttää taitavasti. Marsupilami on erikoinen
nisäkäs, sillä se lisääntyy munimalla. Naaras munii 2-3 päärynänmuotoista munaa
kerran elämässään. Marsupilami on luonteeltaan huumorintajuinen, älykäs ja
kiltti. Sen ruokavalioon kuuluvat hedelmät, muurahaiset ja piraijat, joita se
saalistaa pitkällä hännällään. Marsupilamiperhe asuu puussa itse rakentamassaan
simpukanmuotoisessa pesässä. Marsupilamit puhuvat omaa kieltään. Se koostuu
huba, bi-bi, hop hubahob, babahop ja
muista sen tapaisista äänteistä.
Marsupilamin
metsästys –sarjakuva kertoo riistanmetsästäjästä nimeltä Bring M. Backalive,
joka haluaa löytää marsupilamin. Hän lähtee etsimään marsupilamia Palombian
sademetsästä, mukanaan kapteeni ja avustaja. Perille päästyään he tapaavat Atzhiuh-heimoon
kuuluvan jokikalastaja Svastiticacan. He
haluavat Svastiticacan auttavan marsupilamin löytämisessä. Pian marsupilami
ilmestyykin paikalle ja takaa-ajo alkaa. Marsupilamia ei ole kuitenkaan helppo
napata. Backalive huomaa, että marsupilami rakastaa piraijoita ja päättää
rakentaa ison tekopiraijan ansaksi. He laittavat tekopiraijan sisälle kaloja ja
suihkuttavat siihen piraijan hengitykseltä haisevaa suihketta houkutellakseen
marsupilamin ansaan. Marsupilami ei kuitenkaan ole tyhmä eläin. Se tajuaa, mitä
miehet yrittävät. Marsupilami päättää tehdä miehille jekun. Se laittaa piraijan
sisälle tapiirin ja irrottaa kellon, joka soi kun piraijan suu menee kiinni. Marsupilamiperhe
soittaa kelloa ja metsästäjät luulevat marsupilamin jääneen ansaan. He
ryntäävät tekopiraijan luo. Yllättäen Svastiticaca kutsuu heimonsa paikalle,
sillä heimo haluaa myös marsupilamin itselleen. Heimo hyökkää tekopiraijan
kimppuun, mutta sieltä rynnistääkin esiin vihainen tapiiri. Heimo yrittää
tappaa tapiirin, mutta marsupilami tulee väliin. Heimo innostuu nähdessään
marsupilamin. He eivät kuitenkaan saa marsupilamia tapettua. Tappelun keskellä Backalive
tajuaa, että marsupilamin pentu on helpompi vangita kuin aikuinen. Hän vangitsee
marsupilamipennut, mutta marsupilamivanhemmat pelastavat lapsensa. Sitten on marsupilami-isän
vuoro näyttää miehelle, mitä tapahtuu, kun käy käsiksi hänen lapsiinsa.
Marsupilami heittelee miestä ympäriinsä ja laskee hänet veteen kannon päälle. Backaliven
onneksi kapteeni pelastaa hänet viime hetkellä pirajoiden suusta.
Marsupilamiperhe jatkaa onnellisena elämäänsä Palombian metsissä.
Puhekuplat
on tekstattu. Kirjainten koko, paksuus ja värit vaihtelevat paljon. Vaihtelulla
ilmaistaan tunteita, äänen voimakkuutta ja puherytmiä. Mielestäni sarjakuvassa
on erittäin hyvin onnistuttu äänten kuvailussa ja puhekuplissa. Joissakin puhekuplissa
kuvataan hienosti äänen voimistumista sanan loppua kohden. Sanan alussa
kirjaimet ovat pieniä, ja ne kasvavat ja paksuuntuvat sanan loppua kohden. Välillä
sanoissa käytetään eri värejä, kuten punaista, keltaista ja oranssia,. Värit
elävöittävät tekstiä. Kirjainten lisäksi käytetään jonkin verran myös
symboleja, kuten sydämiä. Kirosanat kuvataan symboleilla.
Onomatopoeettisiä
sanoja käytetään todella paljon, esimerkiksi fläp, bang, krak, sok, klap, njam,
maiskis ja gulp. Ne elävöittävät tilanteita hyvin ja hauskasti. Onomatopoeettsiä
sanoja on käytetty hienosti joissakin kuvissa osana kuvitusta.
Sarjakuvan
kuvitus on värikäs. Kirkkaita värejä käytetään paljon. Kuvitus on
yksityiskohtaista. Ihmisten ja eläinten ilmeitä sekä eleitä kuvataan monipuolisesti
ja tarkkaan. Liikeratoja kuvataan hauskasti vauhtiviivoilla ja kuvioilla. Joissakin
ruuduissa kuvitus menee yli ruudun, ja se elävöittää kuvitusta hyvin. Päätapahtumien
lisäksi ruuduista voi huomata paljon hauskoja yksityiskohtia, esimerkiksi monessa
ruudussa ison tekopiraijan silmät katsovat sinne, missä tapahtuu. Kuvitus on tarkkaa
ja hahmojen ilmeet niin kuvaavia, että sarjakuvaa pystyy ymmärtämään vaikka ei
osaisi lukea.
Marsupilami-sarjakuvasta
välittyy positiivinen elämänasenne. Marsupilami on oikeudenmukainen ja
auttavainen kaikkia kohtaan. Se kohtelee kaikkia hyvin, paitsi niitä, jotka
ovat ilkeitä sille tai muille eläimille. Marsupilami on iloinen ja
huumorintajuinen. Se rakastaa jekkuja ja yllätyksiä. Marsupilami-sarjakuvaa
lukiessa tulee hyvä mieli. Parasta marsupilami-sarjakuvassa on mielestäni
positiivisen elämänasenteen ja huumorin lisäksi hauskasti piirretyt
yksityiskohdat. Marsupilami-sarjakuvaa voi lukea uudelleen ja uudelleen, ja
aina huomaa uusia hauskoja yksityiskohtia.

Piti kommentoida listassa alemman sarjakuva-analyysiä.....
VastaaPoistaMielestäni sarjakuva-analyysin sisältö on monipuolinen. Olet kertonut hyvin sarjakuvataiteilijasta, juonesta, hahmoista ja sarjakuvan rakenteesta. Mielestäni suurinosa ohjeissa annetuista asioista on esitelty (miljöötä ja sarjakuvan kuvakulmia olisi ehkä voinut esitellä vielä vähän tarkemmin).
Tämä oli kokonaisuudessaan onnistunut sarjakuva-analyysi : )
T: Sarmite
Upeaa työtä, Semra! Esittelet sarjakuvan niin, että oma innostuksesi välittyy lukijallekin. Yhdistät kuvailua ja analyysia taitavasti.
VastaaPoista