Marsupilamin metsästys

Etelä-Amerikassa, Palombian viidakossa asuu keltainen, mustapilkullinen, salaperäinen ja harvinainen eläin, jota kutsutaan marsupilamiksi. Tämän erikoisen sarjakuvahahmon on luonut Andre Franquin. Hän on belgialainen sarjakuvataitelija. Hänen kuuluisimmat luomuksensa ovat marsupilami ja Niilo Pielinen. Marsupilamia ovat olleet piirtämässä myös taiteilijat Greg ja Baten, jotka ovat belgialaisia sarjakuvapiirtäjiä ja käsikirjoittajia. Lukemani sarjakuvan nimi on Marsupilamin metsästys. Se on julkaistu 1988. Kustantaja on Dargaud & Marsu productions.

Marsupilamilla on pitkä kahdeksanmetrinen häntä, jota se käyttää taitavasti. Marsupilami on erikoinen nisäkäs, sillä se lisääntyy munimalla. Naaras munii 2-3 päärynänmuotoista munaa kerran elämässään. Marsupilami on luonteeltaan huumorintajuinen, älykäs ja kiltti. Sen ruokavalioon kuuluvat hedelmät, muurahaiset ja piraijat, joita se saalistaa pitkällä hännällään. Marsupilamiperhe asuu puussa itse rakentamassaan simpukanmuotoisessa pesässä. Marsupilamit puhuvat omaa kieltään. Se koostuu huba, bi-bi, hop hubahob, babahop  ja muista sen tapaisista äänteistä.

Marsupilamin metsästys –sarjakuva kertoo riistanmetsästäjästä nimeltä Bring M. Backalive, joka haluaa löytää marsupilamin. Hän lähtee etsimään marsupilamia Palombian sademetsästä, mukanaan kapteeni ja avustaja. Perille päästyään he tapaavat Atzhiuh-heimoon kuuluvan jokikalastaja Svastiticacan.  He haluavat Svastiticacan auttavan marsupilamin löytämisessä. Pian marsupilami ilmestyykin paikalle ja takaa-ajo alkaa. Marsupilamia ei ole kuitenkaan helppo napata. Backalive huomaa, että marsupilami rakastaa piraijoita ja päättää rakentaa ison tekopiraijan ansaksi. He laittavat tekopiraijan sisälle kaloja ja suihkuttavat siihen piraijan hengitykseltä haisevaa suihketta houkutellakseen marsupilamin ansaan. Marsupilami ei kuitenkaan ole tyhmä eläin. Se tajuaa, mitä miehet yrittävät. Marsupilami päättää tehdä miehille jekun. Se laittaa piraijan sisälle tapiirin ja irrottaa kellon, joka soi kun piraijan suu menee kiinni. Marsupilamiperhe soittaa kelloa ja metsästäjät luulevat marsupilamin jääneen ansaan. He ryntäävät tekopiraijan luo. Yllättäen Svastiticaca kutsuu heimonsa paikalle, sillä heimo haluaa myös marsupilamin itselleen. Heimo hyökkää tekopiraijan kimppuun, mutta sieltä rynnistääkin esiin vihainen tapiiri. Heimo yrittää tappaa tapiirin, mutta marsupilami tulee väliin. Heimo innostuu nähdessään marsupilamin. He eivät kuitenkaan saa marsupilamia tapettua. Tappelun keskellä Backalive tajuaa, että marsupilamin pentu on helpompi vangita kuin aikuinen. Hän vangitsee marsupilamipennut, mutta marsupilamivanhemmat pelastavat lapsensa. Sitten on marsupilami-isän vuoro näyttää miehelle, mitä tapahtuu, kun käy käsiksi hänen lapsiinsa. Marsupilami heittelee miestä ympäriinsä ja laskee hänet veteen kannon päälle. Backaliven onneksi kapteeni pelastaa hänet viime hetkellä pirajoiden suusta. Marsupilamiperhe jatkaa onnellisena elämäänsä Palombian metsissä.

 

Puhekuplat on tekstattu. Kirjainten koko, paksuus ja värit vaihtelevat paljon. Vaihtelulla ilmaistaan tunteita, äänen voimakkuutta ja puherytmiä. Mielestäni sarjakuvassa on erittäin hyvin onnistuttu äänten kuvailussa ja puhekuplissa. Joissakin puhekuplissa kuvataan hienosti äänen voimistumista sanan loppua kohden. Sanan alussa kirjaimet ovat pieniä, ja ne kasvavat ja paksuuntuvat sanan loppua kohden. Välillä sanoissa käytetään eri värejä, kuten punaista, keltaista ja oranssia,. Värit elävöittävät tekstiä. Kirjainten lisäksi käytetään jonkin verran myös symboleja, kuten sydämiä. Kirosanat kuvataan symboleilla.

Onomatopoeettisiä sanoja käytetään todella paljon, esimerkiksi fläp, bang, krak, sok, klap, njam, maiskis ja gulp. Ne elävöittävät tilanteita hyvin ja hauskasti. Onomatopoeettsiä sanoja on käytetty hienosti joissakin kuvissa osana kuvitusta.

Sarjakuvan kuvitus on värikäs. Kirkkaita värejä käytetään paljon. Kuvitus on yksityiskohtaista. Ihmisten ja eläinten ilmeitä sekä eleitä kuvataan monipuolisesti ja tarkkaan. Liikeratoja kuvataan hauskasti vauhtiviivoilla ja kuvioilla. Joissakin ruuduissa kuvitus menee yli ruudun, ja se elävöittää kuvitusta hyvin. Päätapahtumien lisäksi ruuduista voi huomata paljon hauskoja yksityiskohtia, esimerkiksi monessa ruudussa ison tekopiraijan silmät katsovat sinne, missä tapahtuu. Kuvitus on tarkkaa ja hahmojen ilmeet niin kuvaavia, että sarjakuvaa pystyy ymmärtämään vaikka ei osaisi lukea.

Marsupilami-sarjakuvasta välittyy positiivinen elämänasenne. Marsupilami on oikeudenmukainen ja auttavainen kaikkia kohtaan. Se kohtelee kaikkia hyvin, paitsi niitä, jotka ovat ilkeitä sille tai muille eläimille. Marsupilami on iloinen ja huumorintajuinen. Se rakastaa jekkuja ja yllätyksiä. Marsupilami-sarjakuvaa lukiessa tulee hyvä mieli. Parasta marsupilami-sarjakuvassa on mielestäni positiivisen elämänasenteen ja huumorin lisäksi hauskasti piirretyt yksityiskohdat. Marsupilami-sarjakuvaa voi lukea uudelleen ja uudelleen, ja aina huomaa uusia hauskoja yksityiskohtia.