Tabermannin Maa

Luin Tommy Tabermannin runokirjan Maa. Tabermann oli suomalainen runoilija, toimittaja, kirjailija ja poliitikko. Tabermann loi pitkän uran, jonka aikana hän julkaisi 35 vuoden ajan vähintään kirjan vuodessa. Pääteemana hänellä oli tuotannossaan miehen ja naisen välinen eroottinen rakkaus ja kaipaus. Hänelle todettiin pahalaatuinen aivokasvain syksyllä 2009. Tabermann kuoli kesällä 2010.

Tabermannin runokirjassa Maa on noin 40 runoa. Runojen pituus vaihtelee muutamasta rivistä kuuteen sivuun. Runot ovat itsenäisiä. Runoista osalla on otsikko, mutta osa runoista on ilman otsikkoa. Joistakin runoista on tämän takia vaikea olla varma, ovatko ne itsenäisiä runoja vai jatkoa edelliselle sivulle. Tämä hankaloitti välillä runojen ymmärtämistä.

Runojen säkeet ja säkeistöt ovat erimittaisia. Tabermann ei käytä loppusointuja. Joissakin runoissa säkeiden asettelulla on suuri merkitys. Runojen asettelussa on käytetty sisennystä, tekstin sijoittamista rivin loppuun tai keskelle, Oli mielenkiintoista huomata, miten sanojen asettelu vaikutti lukemisen rytmiin ja sanojen painottumiseen.. Yhdellä rivillä saattoi olla vain yksi sana. Se korosti sanan merkitystä ja rytmiä runossa.

Tabermann kirjoittaa yleensä runoissaan rakkaudesta, mutta teoksessa Maa runot pohdiskelevat enemmän elämää ja elämisen vaikeutta. Runoissa pohditaan elämää rakkauden, kaipuun, rohkeuden, elämänvalintojen ja uskaltamisen näkökulmista. Maan runot ovat aika synkkiä ja surullisia.

Tabermann kertoo asioista paljon luonnon ja luonnonilmiöiden kautta. Symbolisia merkityksiä on paljon. Synkkiä asioita kuvataan tummuvalla illalla, pimeydellä, hämärällä sateella tai myrskyllä. Rakkautta kuvaa usein ruusu. Syntiä symboloi käärme.

käärme yrittää viiltää vatsasi auki

Tabermann elollistaa runoissa luontoa eli hän käyttää personifikaatiota.

Syksyn omena minun kädessäni matoisena itkee.

Tabermann käyttää taitavasti vastakohtia runoissaan. Huomasin lukiessani, että vastakohtaparien käyttö vaikutti minuun vahvasti. Vastakohdat saattoivat olla yllättäviä, mutta hyvin osuvia ja kuvaavia.

Tulla lujaksi,

pysyä pehmeänä.

Siinä on haavetta

kylliksi yhdelle elämälle!

Tabermann käyttää runoissaan paljon metaforia. Metaforilla hän kuvaa usein ihmissuhteita, tunteita ja rakkautta

Lämpimin peitto on toisen iho,

toisen ilo on parasta ruokaa.

Jos sinä olet haava,

olen minä veitsi.

Kuolema on pallo, sillä on lapsen pakko leikkiä.

Meidän sormemme,

limittäin puristuneina,

ovat seinät ja pihapuu.

Olen aikaisemmin lukenut runoja, mutta en kokonaista runokirjaa. Runokirja Maa oli aika helppolukuinen. Muutamat runot olivat vaikeita. Ne piti lukea moneen kertaan, ennen kuin ne avautuivat. Osa runoista taas oli niin hyviä ja oivaltavia, että luin ne siksi moneen kertaan. Runokirjan runot olivat keskenään erilaisia, siksi kirja säilytti mielenkiintonsa koko ajan.

Ihastuin eniten Tabermannin runoon Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen. Pidin runosta, koska se sai minut pohtimaan elämää ja miten elää elämäni. Runo on kirjoitettu mielenkiintoisesti, ja siinä on käytetty runsaasti erilaisia kielikuvia ja vastakohtia. Runo kehottaa elämään rohkeasti ja oikeudenmukaisesti. Täytyy uskaltaa rakastaa elämää.

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen

Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.

Älä sano katsotaan huomenna

jos voit jo tänään sanoa ei.

Älä sano lintu kuin lintu,

sano pääskynen tai haukka.

Älä sano kukka kuin kukka,

sano keltavuokko, Anemon

ranunculoides, ja kissankello.

Älä sano, no olkoon, jos voikukista

aletaan keittää heikoille keittoa

ja kissankelloilla halutaan soittaa

muurahaisillekin sapeli kouraan.

Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla

että sinut heitetään vailla

vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.

Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se

on pelkkä tauko ennen loppusoiton

pitkää, kiivasta syleilyä.

Älä huokaa jos sinun on huudettava.

Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi

kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,

särkisi ikuisesti aran astiamme.

Älä, älä koskaan suutele otsalle

jos voit suudella suoraan suulle.

 

Kuuden sanan novelli.

Astuin sisään ovesta. En nähnyt mitään.

Marsupilamin metsästys

Etelä-Amerikassa, Palombian viidakossa asuu keltainen, mustapilkullinen, salaperäinen ja harvinainen eläin, jota kutsutaan marsupilamiksi. Tämän erikoisen sarjakuvahahmon on luonut Andre Franquin. Hän on belgialainen sarjakuvataitelija. Hänen kuuluisimmat luomuksensa ovat marsupilami ja Niilo Pielinen. Marsupilamia ovat olleet piirtämässä myös taiteilijat Greg ja Baten, jotka ovat belgialaisia sarjakuvapiirtäjiä ja käsikirjoittajia. Lukemani sarjakuvan nimi on Marsupilamin metsästys. Se on julkaistu 1988. Kustantaja on Dargaud & Marsu productions.

Marsupilamilla on pitkä kahdeksanmetrinen häntä, jota se käyttää taitavasti. Marsupilami on erikoinen nisäkäs, sillä se lisääntyy munimalla. Naaras munii 2-3 päärynänmuotoista munaa kerran elämässään. Marsupilami on luonteeltaan huumorintajuinen, älykäs ja kiltti. Sen ruokavalioon kuuluvat hedelmät, muurahaiset ja piraijat, joita se saalistaa pitkällä hännällään. Marsupilamiperhe asuu puussa itse rakentamassaan simpukanmuotoisessa pesässä. Marsupilamit puhuvat omaa kieltään. Se koostuu huba, bi-bi, hop hubahob, babahop  ja muista sen tapaisista äänteistä.

Marsupilamin metsästys –sarjakuva kertoo riistanmetsästäjästä nimeltä Bring M. Backalive, joka haluaa löytää marsupilamin. Hän lähtee etsimään marsupilamia Palombian sademetsästä, mukanaan kapteeni ja avustaja. Perille päästyään he tapaavat Atzhiuh-heimoon kuuluvan jokikalastaja Svastiticacan.  He haluavat Svastiticacan auttavan marsupilamin löytämisessä. Pian marsupilami ilmestyykin paikalle ja takaa-ajo alkaa. Marsupilamia ei ole kuitenkaan helppo napata. Backalive huomaa, että marsupilami rakastaa piraijoita ja päättää rakentaa ison tekopiraijan ansaksi. He laittavat tekopiraijan sisälle kaloja ja suihkuttavat siihen piraijan hengitykseltä haisevaa suihketta houkutellakseen marsupilamin ansaan. Marsupilami ei kuitenkaan ole tyhmä eläin. Se tajuaa, mitä miehet yrittävät. Marsupilami päättää tehdä miehille jekun. Se laittaa piraijan sisälle tapiirin ja irrottaa kellon, joka soi kun piraijan suu menee kiinni. Marsupilamiperhe soittaa kelloa ja metsästäjät luulevat marsupilamin jääneen ansaan. He ryntäävät tekopiraijan luo. Yllättäen Svastiticaca kutsuu heimonsa paikalle, sillä heimo haluaa myös marsupilamin itselleen. Heimo hyökkää tekopiraijan kimppuun, mutta sieltä rynnistääkin esiin vihainen tapiiri. Heimo yrittää tappaa tapiirin, mutta marsupilami tulee väliin. Heimo innostuu nähdessään marsupilamin. He eivät kuitenkaan saa marsupilamia tapettua. Tappelun keskellä Backalive tajuaa, että marsupilamin pentu on helpompi vangita kuin aikuinen. Hän vangitsee marsupilamipennut, mutta marsupilamivanhemmat pelastavat lapsensa. Sitten on marsupilami-isän vuoro näyttää miehelle, mitä tapahtuu, kun käy käsiksi hänen lapsiinsa. Marsupilami heittelee miestä ympäriinsä ja laskee hänet veteen kannon päälle. Backaliven onneksi kapteeni pelastaa hänet viime hetkellä pirajoiden suusta. Marsupilamiperhe jatkaa onnellisena elämäänsä Palombian metsissä.

 

Puhekuplat on tekstattu. Kirjainten koko, paksuus ja värit vaihtelevat paljon. Vaihtelulla ilmaistaan tunteita, äänen voimakkuutta ja puherytmiä. Mielestäni sarjakuvassa on erittäin hyvin onnistuttu äänten kuvailussa ja puhekuplissa. Joissakin puhekuplissa kuvataan hienosti äänen voimistumista sanan loppua kohden. Sanan alussa kirjaimet ovat pieniä, ja ne kasvavat ja paksuuntuvat sanan loppua kohden. Välillä sanoissa käytetään eri värejä, kuten punaista, keltaista ja oranssia,. Värit elävöittävät tekstiä. Kirjainten lisäksi käytetään jonkin verran myös symboleja, kuten sydämiä. Kirosanat kuvataan symboleilla.

Onomatopoeettisiä sanoja käytetään todella paljon, esimerkiksi fläp, bang, krak, sok, klap, njam, maiskis ja gulp. Ne elävöittävät tilanteita hyvin ja hauskasti. Onomatopoeettsiä sanoja on käytetty hienosti joissakin kuvissa osana kuvitusta.

Sarjakuvan kuvitus on värikäs. Kirkkaita värejä käytetään paljon. Kuvitus on yksityiskohtaista. Ihmisten ja eläinten ilmeitä sekä eleitä kuvataan monipuolisesti ja tarkkaan. Liikeratoja kuvataan hauskasti vauhtiviivoilla ja kuvioilla. Joissakin ruuduissa kuvitus menee yli ruudun, ja se elävöittää kuvitusta hyvin. Päätapahtumien lisäksi ruuduista voi huomata paljon hauskoja yksityiskohtia, esimerkiksi monessa ruudussa ison tekopiraijan silmät katsovat sinne, missä tapahtuu. Kuvitus on tarkkaa ja hahmojen ilmeet niin kuvaavia, että sarjakuvaa pystyy ymmärtämään vaikka ei osaisi lukea.

Marsupilami-sarjakuvasta välittyy positiivinen elämänasenne. Marsupilami on oikeudenmukainen ja auttavainen kaikkia kohtaan. Se kohtelee kaikkia hyvin, paitsi niitä, jotka ovat ilkeitä sille tai muille eläimille. Marsupilami on iloinen ja huumorintajuinen. Se rakastaa jekkuja ja yllätyksiä. Marsupilami-sarjakuvaa lukiessa tulee hyvä mieli. Parasta marsupilami-sarjakuvassa on mielestäni positiivisen elämänasenteen ja huumorin lisäksi hauskasti piirretyt yksityiskohdat. Marsupilami-sarjakuvaa voi lukea uudelleen ja uudelleen, ja aina huomaa uusia hauskoja yksityiskohtia.